Striimauksen pimeä puoli

Ministerit, kaupunginjohtajat, kansalaisaktivistit, media, Suomen valtio, EU ja monet muut ovat nykyään sitä mieltä, että verovaroin tuotettujen tapahtumien tulisi olla ilmaiseksi ja vapaasti kaikkien katsottavissa paikasta riippumatta. Suomen Turussa asiasta on kehitetty virallinen ohjesääntökin.

Striimauksen eli live-videolähetyksen (suoratoiston) sanotaan edistävän hallinnon tapahtumien näkyvyyttä ja sitä kautta demokratiaa ja hallinnon tehokkuutta. Striimausten toivotaan synnyttävän myös uutta liiketoimintaa, joka vie kansantalouden uuteen kukoistukseen.

Kaiken suitsutuksen keskellä tuntuu kuitenkin siltä, että yksi ilmeinen näkökulma on unohtunut. Liittyykö striimauksiin ongelmia?

Live-videon ennakoimattomat seuraukset. Juhlapuheissa reaaliaikaisen videon saatavuus edistää kaikenlaista hyvää. Entä jos striimaus käynnistääkin negatiivisia ketjureaktioita, jota kukaan ei osannut ennakoida etukäteen?

Jos vaikkapa Helsingin Kalliosta lähetettävässä tapahtumassa tehtäisiin rikos suorassa lähetyksessä: mitkä olisivat sen vaikutukset asuntojen hintoihin ja alueen kehitykseen? Tuntisivatko ihmiset videon vuoksi itsensä turvattomammaksi ja kenen etu tämä olisi?

Murtovarkaat hyötyisivät puolestaan videoista, joissa näytettäisiin otollisia murtokohteita ja hyviä apajia. Entä pystyvätkö naapurimaiden sotilaat hyödyntämään live-videoita tunnistaakseen heikkouksia Suomen puolustuksessa?

Kuten tiedämme, livestriimaus vaikuttaa myös siihen millainen oppilasaines kouluun hakeutuu. Live-lähetyksistä tehdyt johtopäätökset voivat olla vääriä jos opiskelupaikan valitsee pelkästään striimausten laadun tai striimauksesta annettavien kurssien perusteella. Vale, emävale, livestriimi?

Tieto on valtaa. Koska kukaan ei tunnu vastustavan live-lähetyksiä, tarkoittaako tämä sitä, että striimaus on vaaratonta ilmastointiteipin ja gaffan kannattajien välistä kinastelua, joka ei vaikuta valta-asetelmiin?

On sanottu, että livestriimit edistävät esimerkiksi kaupunkilaisten ja kaupunginvaltuutettujen mahdollisuuksia osallistua kokouksiin virkamiesten kanssa. Eli virkamiesten piilovalta heikkenee. Koska samat virkamiehet myös päättävät mitä tilaisuuksia striimataan, niin seuraako tästä se, että striimeihin ei voi luottaa?

Jotta striimit paranisivat pitää tekniikkaa kehittää. Kaikkia tilaisuuksia ei kuitenkaan pidä lähettää videona verkkoon. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitaan myös audiostriimejä, podcasteja, nettiradiota, live-raportointia, twiittejä, sähkeitä, joissa tieto tapahtumasta kulkee hallitusti rinnakkain.

Julkishallinnon isot urakoitsijat myyvät varmasti mielellään projekteja, joilla striimejä toteutetaan. Kuinka monta miljoonaa euroa näiden lähetysten rakentaminen tulee maksamaan? Entä miten monta veroeuroa uudet, striimausten mahdollistamat liikeideat tulevat tuottamaan lähivuosina?

Hups. Inhimillisiä virheitäkin voi tapahtua. Jos vaikkapa kaupunki striimaisi vahingossa virheellistä tietoa sisältävän lausunnon, voisi seurauksena olla hankalia oikeustoimia, jättikorvauksia ja huonoa mainetta. Onko livenä striimaaminen tulella leikkimistä?

Ehkä streaming-palveluiden seurauksena syntyy vain näennäisiä osallistumismahdollisuuksia, kun kaikki seuraavat itseään kiinnostavaa tapahtumaa eivätkä välitä muiden kiinnostuksista. Ehkä nettikaistat ruuhkaantuvatkin ja tapahtumien videostriimit täyttävät netin. Ehkä tulevaisuus on sittenkin automaatiossa, 3D-mallinnuksessa, lisätyssä todellisuudessa ja virtuaalimaailmoissa. Ehkä ihminen ei muutu.

Tämä kirjoitus on plagioitu luvan kanssa Kim Viljasen MikroPC:hen kirjoittaman artikkelin “Avoimen tiedon pimeä puoli” ja kyseisen artikkelin innoittaman Petri Kolan kirjoittaman kommentin “Autoteiden pimeä puoli” pohjalta tarkastelemaan striimausta samoista näkökulmista, miltei samoin sanamuodoin.

Toni Nummela

Web designer, Blogger, Tech geek, IT manager

More Posts - Website

Follow Me:
TwitterFacebookLinkedInPinterestGoogle PlusYouTube

  • Kim Viljanen

    Mahtavaa! :)

  • Yksi vaarallisimmista jutuista on toisen yksityiselämän loukkaaminen. Striimaaja saattaa huomaamattaankin syyllistyä salakatseluun ja päätyä siitä sitten raastupaan. Esimerkiksi kulkiessaan vaikkapa omakotitaloalueella ja kuvatessaan kauniita puutarhoja – tosin tämän voi tehdä normikamerallakin.

    • Onkos tuosta muuten ihan julkisia caseja jossain?

      Mitäs sitten kun sullakin on jossain vaiheessa konenäkö ja serveri jonne kaikki näkemäsi tallennetaan, jotta voit katsoa minne hukkasit avaimet? Onko se salakatselua silloinkin? Entä jos lifecastaat elämäsi nettiin muutenkin koko ajan ja näet silloin jotain yksityiselämää loukkaavaa?

  • Toki on haasteita ja riskejä tässäkin, mutta näen kyllä sen positiivisen ja mahdollisuuksien kautta. Ja se on kyllä totta, että useita viestintäkeinoja tarvitaan, striimaus ei sovi kaikkeen.

    Kaipaisin seminaaristriimeihin enemmän suunnitelmallisuutta. Nythän ne tehdään enempi paikallaolijoiden ehdoilla – tosin ei ehkä silloinkaan hyvin, mutta eteneminen voisi olla usein jouhevampaa ja striimin kannalta suunniteltua. Palvelisi sekä näytön edessä istuvia että paikalla penkeissään tököttäviä.

    • Minäkin kaipaan enemmän suunnitelmallisuutta. Olisko sulla vielä enemmän konkreettisia ideoita tuohon vaikka esimerkkien kautta? Pitäisikö tapahtumat suunnitella talk-show’maisemmin, kuten jenkit tällä hetkellä ehdottavat vai jotakin muuta?

      • Aruí

         Nyt vasta palasin tänne tarkastamaan keskustelua.

        Television puolelta voi ammentaa paljon hyvää oppia. Ja ennen kaikkea tietty dramaturgia ja junnaamattomuus palvelee siis usein ensisijaisesti myös paikallaolijoita.

        Tavallaan toivon striimaukselta juuri sitä, että se ei ole vain “taustamattona” musiikin tapaan siellä taustalla, vaan että sekin voi imaista kokonaan mukaansa, että on pakko seurata intensiivisesti ja tekee mieli osallistua keskusteluun.

        Useinhan näissä seminaareissa ja webinaareissa ollaan tyytyväisiä, että puhujat on saatu paikalle ja sitten on joku köykäinen esittely, missä kestää aivan liian kauan, kun henkilön voisi päästää asiaan.

        Junnausta vähemmälle siis.  Ja telkkarista pöllimisessä on se etu, että sieltä voi ottaa ne omalle tapahtumalle soveltuvimmat niksit ja käyttää niitä. Ettei lähde vain sokkona kopioimaan jotain tiettyä muotoa, ilman että se palvelee tarkoitusta.

        Talk show ei siis ole huono. Ehkä se vain on kärsinyt tietynlaisen inflaation se sana. Siitä tulee mieleen niin monenlaisia, ehkä vääränlaisia ohjelmia.

        • Ari

           No mikä ihme typo mulla tuli. Siis Arui:n viesti on Arilta.